Andreas, oma viikinkimme, on ratsastanut nyt kolme vuotta. Saimme hänet kiinni näiden uusimpien kuvien jälkeen, kun hän nautti ansaitusta vapaa-ajasta.


Kuinka pääsit tähän hommaan?

Kuinka meistä kukaan pääsi tänne? Olin vaan tarpeeksi sinnikäs. Extremelajit ovat aina olleet sydäntäni lähellä; aloitin tavallisilla laskuvarjohypyillä ja tutustuin sitten base-hyppyihin. Kymmenien hyppyjen jälkeen alkoi tuntua siltä, että olin kokenut jo kaiken mahdollisen, mutta sitten kuulin huhuja Sandrosta ja Marcelosta.


Mitä sitten teit?

No heitä ei ollut helppo löytää. Sain heidät kiinni muutaman kuukauden kuluttua, kun olin seurannut heidän jälkiään Brasiliassa, Uruguayssa ja Perussa. Aluksi he taisivat pitää minua hulluna, mutta ottivat minut sitten siipiensä suojaan. Kolme viikkoa myöhemmin pääsin kokeilemaan ratsastusta.


Miltä ensimmäinen lentokerta tuntui?

Uskomattomalta, ei sitä voi sanoin kuvata. Monitonnisen siivekkään liskon selässä ratsastaminen rodeotyyliin... Se on oikea adrenaliinipiikki suoraan sydämeen.


Oletko päässyt sen jälkeen monta kertaa siiville?

Viidesti, jos ensimmäinen kerta lasketaan mukaan, mutta olen ollut onnekas: en ole vielä kertaakaan saanut alleni sakkaajaa.


Viimeisimmässä videossasi ollut lohikäärme näytti yrittävän kaikkea muuta paitsi sakkausta?

Joo, siinä oli luonnetta vähän liikaakin. Yhdessä vaiheessa viskauduin eteenpäin, ja se onnistui melkein puremaan minut puoliksi. Se ei kuitenkaan syössyt tulta, mikä oli kieltämättä helpotus: freestyle-lentäminen on ihan tarpeeksi vaikeaa ilman lieskojakin.


Silloinko loukkaannuit?

Oli kyllä tuuria mukana. Se puri jalkaani, mutta vaan hampaiden reunat osuivat.


Näyttää ihan kunnon haukkaukselta, vähän kuin hai olisi purrut.

Sanoin niin lääkärillekin, kun hän parsi minua kasaan Macapassa. Jalkaan jää aika pirunmoinen arpi, mutta muuten koiven pitäisi olla kunnossa parin kuukauden kuluttua.


Minne siis seuraavaksi suuntaat?

Thaimaahan.



Kirjoittanut Matt